Martti Luther

Martti Luther kirjassa: Mannaa Jumalan lapsille

Room.10:4. Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Niiden, jotka eivät tunne oikein Kristuksen vanhurskautta, täytyy välttämättä tehdä Kristuksesta laki ja laista Kristus. He näet opettavat, että vaikka usko Kristukseen vanhurskauttaakin, sen ohessa on lisäksi pidettävä Jumalan käskyt, sillä on kirjoitettu: “Jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.” Näin heti kielletään Kristus ja kumotaan usko, kun laille omistetaan se, mikä kuuluu ainoastaan kristukselle.
Jos Kristukselle annetaan hänen oikea nimensä, hän on meidän vanhurskauttajamme ja vapahtajamme kaikesta synnistä.Jos taas annan tämän kunnian laille, se onkin vanhurskauttajani, joka vapauttaa minut synneistäni, koska teen sen tekoja. Näin laista on tullut Kristus, ja Kristus on kokonaan kadottanut nimensä, virkansa ja kunniansa. Hän on muuttunut sen lain palvelijaksi, joka syyttää, kauhistaa, paljastaa ja lähettää syntisen lain luo, joka voisi vanhurskauttaa hänet. Mutta lain tehtävänähän tämä kaikki on. Kristuksen varsinaisena tehtävänä on ottaa vastaan lain vianalaiseksi osoittama syntinen ja vapauttaa hänet synneistään, jos hän uskoo evankeliumiin. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

Joh.5:39. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta.
Näillä sanoilla Kristus ilmoittaa meille, mitä varten Raamattu erityisesti on meille annettu. Tutkimalla sitä on etsimällä opittava se, että hän, Marian poika; voi antaa iankaikkisen elämän kaikille, jotka tulevat hänen luokseen. Se joka tahtoo lukea Raamattua oikein ja hyödykseen, etsiköön siitä Kristusta. Aivan varmasti hän löytää iankaikkisen elämän.
Sen sijaan lukemiseni ei lainkaan auta minua tuntemaan pelastustani, ellen tutki Moosesta ja profeettoja niin, että löydän niistä Kristuksen, joka lunastaakseen minut ja kaikki ihmiset astui alas taivaasta, tuli ihmiseksi, kärsi, kuoli ja nousi kuolleista, jotta minulla hänen kauttaan olisi sovitus Jumalan kanssa, syntien anteeksiantamus, vanhurskaus ja iankaikkinen elämä. Raamattua tutkimalla minusta voi tosin tulla oppinut mies ja kykenen saarnaamaan sitä muille, mutta se ei auta minua lainkaan. Jos en löydä ja tunne Kristusta, en löydä pelastusta enkä iankaikkista elämää, vaan jopa löydän kovan kuoleman. Rakas Jumalamme on näet päättänyt, ettei ihmisille ole muuta nimeä annettu, jossa pelastumme, kuin Jeesuksen nimi.

Mark.1:15. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Parannus on siis se, että ihminen tietää ja sydämestään tunnustaa olevansa synnissä siinnyt ja syntynyt ja täten luonnostaan vihan lapsi ja iäisen kadotuksen ansainnut. Hän tunnustaa, että kaikki teot ovat tässä mitättömiä ja tekevät asian vain pahemmaksi, kun niillä pyritään toteuttamaan sitä, mikä kuuluu yksin Kristukselle, ainoalle Jumalan ja ihmisten väliselle sovittajalle, jonka kautta meillä on anteeksiantamus. Muulla tavoin et koskaan pääse vapaaksi synnistä, vaikka kiduttaisit itsesi kuoliaaksi.
Tässä on kysymys syntien anteeksiantamuksesta eikä syntien maksamisesta, lahjasta eikä ansiosta. Minä köyhä en voi maksaa enkä ansaita sitä, minkä Jumala lahjoittaa sulasta armosta Kristuksen tähden. Oikea parannus on siis sitä, että uskon Jumalan sanan, joka näyttää minun olevan Jumalan edessä kirottu syntinen, ja sydämestäni kauhistun sitä, että olen ollut Jumalalle kovakorvainen ja etten koskaan ole pitänyt arvossa enkä tutkinut hänen käskyjään, saati sitten täyttänyt suurinta tai pienintä niistä! Oikeassa parannuksessa en kuitenkaan jää epätoivoon, vaan annan johdattaa itseni Kristuksen luo etsimään häneltä armoa ja apua ja lujasti uskon sen löytäväni.

Ef.6:17. Ottakaa Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
Tämä toteutuu erityisesti silloin, kun sanaa julkisesti saarnastuolista opetetaan, mutta myös silloin, kun jokainen kristitty sitä joko yksin tai toisten kanssa kuulee, lukee, veisaa, siitä puhuu ja sitä tutkii. Kun sitä näet sekoittamattomana ja puhtaana saarnataan, ahkerasti opitaan ja vakaasti mietitään, sillä on niin suuri voima, ettei perkele voi sitä kestää. Se paljastaa nimittäin hänen valheensa, jolla hän pettää ihmisiä yrittäessään ahdistaa heitä väärään luottamukseen tai väärään uskoon, alakuloisuuteen tai epätoivoon.
Sana osoittaa Herran Kristuksen, jonka perkele ristiinnaulitsi, mutta johon hän loukkasi itsensä niin, että Kristus polki hänen päänsä rikki. Siksi perkele pelkää ja pakenee. Sanaa sanotaan miekaksi, että osoitettaisiin, miten sitä on käytettävä perkelettä vastustettaessa. Sitä on käytettävä ja harjoitettava saarnaamalla, kuulemalla ja oppimalla. Sitä ei ole jätettävä virumaan penkin alle tai ainoastaan kirjoihin, aivan kuin annettaisiin miekan jäädä huotraan ruostumaan. Siten se ei voi osoittaa mitään voimaa eikä tuottaa vahinkoa perkeleelle. Se on vedettävä huotrasta, miekka on paljastettava ja sillä lyötävä joka taholle, toisin sanoen se on saarnaviran välityksellä ja muutoinkin suulla ja sydämellä pantava käyttöön, että se pysyisi aina terävänä. Huolehtikaamme siis ennen kaikkea siitä, että säilytämme sanan puhtaana ja sekoittamattomana. Rukoilkaamme Jumalaa antamaan meille uskollisia saarnaajia, jotka pitävät sen voimassa.

Matt. 1:21. Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.
Oppikoot tästä kaikki murheelliset, jotka ovat murheissaan peläten Jumalan vihaa ja vaivaavat itseään omilla ajatuksillaan sekä etsivät neuvoa ja apua itseltään, oppikoot oikein arvostelemaan tuollaisia ajatuksiaan. Oppikoot irrottautumaan niistä, ne kun ovat perkeleen tulisia nuolia. Omistakoot uskossa saarnan Kristuksesta ja tehkööt tämän johtopäätöksen: Olen tosin syntinen eikä sitä sinun, perkeleen, tarvitse opettaa minulle, sillä itse tunnen sen aivan hyvin. Mutta sinä valheen henki valehtelet minulle Kristuksesta, ettei hän olisikaan syntynyt minun autuudekseni ja etten minä saisikaan iloiten lohduttaa itseäni hänen syntymisellään enkä saisi pitää sitä omana kalleutenani. Ei minun tarvitse enää kauhistua, että Jumala tahtoisi vihastua minuun ikiajoiksi. Sanoohan Jumala minulle, että en saa enää murheellisena pelätä, koska minulle on syntynyt Vapahtaja, joka vapahtaa minut synneistäni. Häneen uskon lujasti, häntä kiitän ja ylistän. Tiedän senkin, että eniten halveksin Jumalaa, jos en pidä tätä totena enkä omista sitä.
Matt.1:22. Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:

Matt.1:23. Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.
Mieti siis, minkälainen sydän jumalallisella majesteetilla on sinua kohtaan. Sulasta laupeudesta, surkeuttasi ja suurta kurjuuttasi säälien hän lähettää sinulle ilman omaa ansiotasi, syntisi keskelle oman ainoan Poikansa ja panee hänet neitsyen helmaan. Hän sanoo sinulle: Katso tämä on minun rakas poikani, joka on annettu ja syntynyt sinua varten. Hän vapahtaa sinut synneistäsi ja hän on turvasi, apusi ja autuutesi.
Kun hänellä on tällainen sydän sinua kohtaan, ajattele, tahtoisitko sinä tai joku toinen ihminen vahingoittaa sitä, jolle olet lahjoittanut oman ainoan poikasi kaikkine perintöineen? Eikö siis Isä tahtoisi meitä varten syntyneen ja annetun Poikansa kautta osoittaa meille pelkkää jumalallista armoa, armahtaa ja rakastaa. Hänet annetaan kuitenkin vain niille, jotka ottavat hänet vastaan ja haluavat häneltä lohdutusta ja iloa. Tällä suurella hyvyytensä lahjalla Jumala vakuuttaa ja osoittaa aivan julkisesti, ettei hän enää tahdo vihastua meihin eikä tuomita meitä.

Luuk.2:10,11. Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.
Kristittynä uskot, että nämä sanat ovat sanottu sinulle itsellesi, turvaudut niihin ja epäilyksettä uskot, että sinulle tapahtuu näiden sanojen mukaan. Älä pidä ylpeilemisenä sitä, että katsot olevasi pyhien vertainen. Tässä epäilet ennen muuta ja nimenomaan itseäsi, mutta et Jumalan armoa. Jumala kysyy iankaikkisen autuuden menettämisen uhalla tällaista rohkeaa ja luottavaista uskoa siihen armoon, jonka hän tarjoaa.
Kuinka siis aiot kestää, ellet tahdo olla pyhien vertainen ja siis itsekin pyhä? Se ylpeilyä olisi, jos pyrkisit pyhäksi ja autuaaksi itsesi ja omien tekojesi perusteella. Näin juuri tekopyhät tekevät. He sanovat uskoa ylvästelemiseksi ja ylvästelemistä uskoksi. Sen sijaan annat Jumalalle hänelle kuuluvan kunnian ja kiitoksen, kun rohkenet uskoa, että olet pyhä Kristuksessa ja hänen ihmiseksi tulemisen perusteella.
Näin tunnustat Jumalan armotyön sinussa itsessäsi. Rakastat ja ylistät häntä ja samalla hylkäät ja tuomitset itsesi ja omat tekosi sekä olet epätoivoinen itsestäsi. Tämä on kristittynä elämistä.

Joh. 1:14. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Sanot: Mutta sehän on mahdotonta. Vastaamme: niin on todella. Sitähän juuri sanonkin. Ei ole järjen, ei ihmisviisauden eikä omien ajatuksiesi mukaista, että Sana, joka oli Jumala, tuli lihaksi. Uskon ja Jumalan sanan mukaista se kuitenkin varmasti on. Olethan kuullut rakkaiden enkelien laulavan: “Teille on tänään syntynyt vapahtaja, joka on Kristus, Herra.” Näin he eivät sanoisi, elleivät pitäisi häntä Herrana ja itseään hänen palvelijoinaan. Koska he sanovat häntä Herraksi, hän on epäilemättä heitä korkeampi, siis itse Jumala. Meitä ihmisiähän enkelit eivät sano Herraksi.
Usko tämä sana ja pysy siinä, koska se ei ole meidän keksimämme, vaan taivaasta tullut. Älä koeta ymmärtää, kuinka se olisi sopusoinnussa järkesi kanssa. Usko se todeksi. Ymmärrystämme ylempänä on se, että Jumala on yhdistänyt nämä kaksi asiaa: Tämä ihminen, Jumalan teko, on samalla suuri mestari, iankaikkisuudesta samaa jumaluuden olemusta kuin Isä. Hän itse sanoo Filippukselle: “Joka on nähnyt minut, on nänyt Isäni;- – Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa?”

Joh. 6:51. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.
Nämä sanat pitäisi kirjoittaa kultakirjaimin, jopa elävin kirjaimin sydämeen, että jokainen tietäisi, mihin hänen pitäisi jättää sielunsa, mihin joutua erotessaan tästä maailmasta. Kaikissa töissään ja toimissaan, levolle mennessään ja noustessaan, kaikessa hän tuntekoon tämän kultaisen taidon ja harjoittautukoon siinä. Tähän Kristuksen luo sieluni jää, ettei minun tulisi nälkä ja jano. Tämä mies ei valehtele minulle.
Nämä sanat ovat hyvin merkitykselliset, ihanat ja kallisarvoiset. Meidän ei ole vain opittava nämä tuntemaan, vaan otettava ne myös hyödyksemme. Näihin turvaten menen illalla levolle ja nousen aamulla. Näihin sanoihin tahdon luottaa, niihin nukkua ja niissä valvoa, niissä tehdä työtä, niissä kohdata kaikki vaarat. Vaikka kaikki särkyisi pirstaleiksi, vaikka isä ja äiti ja kaikki hylkäisivät minut, Kristus ei hylkää minua, kunhan vain pakenen hänen luokseen. Nämä sanat ovat varmat. Hän sanoo: Turvaudu minuun, tule luokseni niin saat elää.
Älkäämme tyytykö vain kuulemaan tällaisia sanoja. Ota ne myös omiksesi, omaantuntoosi ja ole varma niiden totuudesta. Hän, joka näin puhuu, ei petä meitä.

Joh.7:38. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elämän veden virrat.
Herra Kristus ei tahdo vain virvoittaa sitä, joka tulee hänen luokseen, sammuttamalla hänen janonsa. Kristus tahtoo tehdä myös hänestä kumpuavan lähteen antamalla hänelle Pyhän Hengen lahjoineen, niin että hän voisi toisiakin virvoittaa. Samoin kuin Kristus on auttanut häntä, hänkin lohduttaa, vahvistaa ja palvelee muita.
Herra Kristus voi tehdä luokseen tulevasta toisenlaisen kuin laki voi. Hurskas kristitty lohduttaa jokaista synneissä olevaa sillä, että Kristus poistaa synnit. Yksi ainoa Raamatun lause puhaltaa ne pois, olkoot ne kuinka suuret hyvänsä. Kuolemankin lähestyessä hän voi lohduttaa heitä, niin etteivät sitä pelästy. Miten? Elämän vedellä eli evankeliumilla.
Kaikki tapahtuu aivan yksinkertaisesti. Sinun on vain kuultava, luettava tai saarnattava evankeliumia. Kuullaan vain äänen kajahdus, on vain vähäisiä kirjaimia kirjassa ja mietitään sitä sydämessä. Tällä sanalla on kuitenkin salainen suuri voima huuhtoa sydämestä kaikki se, mikä on perkeleestä.
Niiden osaksi, jotka tulevat Kristuksen luo, tulee se kunnia, että he voivat saada aikaan näin suuria.

Matt. 9:2. Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Nämä sanat ilmaisevat kaikessa lyhykäisyydessään, mikä on Kristuksen valtakunta. Sen piirissä kaikuu näet tämä suloinen ääni, nämä äidilliset ja isälliset sanat: Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut. Muunlaisena älköön pidettäkö Kristuksen valtakuntaa, Mikäli on kysymys siitä, miten meidän on elettävä suhteessamme Jumalaan.
Käsitättehän te, rakkaat ystävät, että kaikkein syvällisintä on osata oikein rohkaista omiatuntoja tietääksemme, missä suhteessa olemme Jumalaan ja lähimmäiseen. Siksi meidänkin on perustauduttava ja totuttauduttava tähän sanaan: Poikani, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut. Kristuksen valtakuntahan on sellainen, jossa on käytössä lohdutus ja syntien anteeksiantamus.
Syntien anteeksiantamus— vain kaksi sanaa, mutta niihin sisältyy Kristuksen koko valtakunta! Siinä täytyy olla syntejä. Jos ne siinä ovat, ne on opittava tuntemaan. Opittuani ne tuntemaan on käsillä anteeksiantamus ja armo. Ennen anteeksiantamuksen tuloa on kaikki syntiä. Tämän täytyy olla niin tuttua, että tunnen ja tiedän, että kaikki minussa oleva on syntiä, Muutoin syntien anteeksiantamus ei voi pysyä. Synnistä ei ole puutetta, vaan siitä, ettemme niitä tunne. Vasta sitten seuraa syntien anteeksiantamus.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *