Sanoma

Tärkein sanoma on se että Jeesus on sovittanut syntimme Golgatan ristillä ja saamme uskoa syntimme anteeksi annetuiksi. Tämä sanoma on selkeästi raamatussa esillä. Me tarvitsemme tätä anteeksi antoa koska emme kykene täyttämään Pyhän Jumalan antamaa lakia. Laki on pyhä ja muuttumaton koska Jumala on sen antanut. Jumala tuomitsi lain rikkomukset eli synnit Jeesuksen ristin kuolemassa niin että Hän sovitti ne kaikki. Syntimme on siis sovitettu Jumalan silmissä ja jokainen joka haluaa tämän sovituksen, saa uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovitus veressä. Syntien sovituksen myötä meillä on iankaikkinen elämä taivaassa Jeesuksen ja Jumalan luona. Eikö tämä olekin käsittämättömän arvokas aarre omistettavaksi? Elämäsi tärkein kysymys onkin: tahdotko uskoa Jeesukseen ja syntien sovitukseen.
Raamattu viestittää selkein sanoin myös muuta Jo vanhan testamentin puolella Jumala ilmaisee tahtoaan siitä, miten ihmisten tulee toisiaan kohdella ja Jeesus jatkaa uudessa testamentissa antamalla rakkauden kaksoiskäskyn. Siinä on selvä sanoma ja ohjenuora jokaiselle ihmiselle. Kaikesta tästä voi vetää vain yhden johtopäätöksen ja se on : Jumala on rakkaus!

Herran sana oikeasta paastosta
Jes.58:1. Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna! Kerro kansalleni sen rikokset, Jaakobin suvulle sen synnit. 2. Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: 3. “Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?”
Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. 4. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. 5. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
6.Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, 7. murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. 8. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. 9. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: “Tässä minä olen.” Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, 10. jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. 11. Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.

Miika 6:8. – Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.

Rakkauden kaksoiskäsky
Matt.22:34. Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. 35. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: 36. “Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” 37. Jeesus vastasi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”

Kultainen sääntö
Luuk.6:27 “Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. 28. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. 29. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. 30. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. 31. “Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. 32. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. 33. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. 34. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. 35. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
36. “Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.

Laupias Samarialainen
Luuk.10:25. Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: “Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” 26. Jeesus sanoi hänelle: “Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” 27. Mies vastasi: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” 28. Jeesus sanoi: “Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.” 29. Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: “Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” 30. Jeesus vastasi hänelle näin: “Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. 33. “Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ‘Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ 36. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” 37. Lainopettaja vastasi: “Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: “Mene ja tee sinä samoin.”
Jeesus opettaa meille samanlaista laupeutta kuin Jumala vanhan testamentin puolella.

Vertaus armottomasta palvelijasta.
Matt.18:21. Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: “Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” 22. “Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus. 23. “Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. 24. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia*. 25. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. 26. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: ‘Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.’ 27. Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. 28. “Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ‘Maksa, mitä olet velkaa!’ 29. Mies heittäytyi maahan ja pyysi: ‘Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.’ 30. Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. 31. “Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. 32. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: ‘Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. 33. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?’ 34. Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.

Jeessuksen sanat viimeisestä tuomiosta käsittelevät myös laupeutta, lähimmäisen rakkautta.
Matt.25:31. “Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. 35. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. 36. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ 37. “Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38. Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? 39. Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ 40. Kuningas vastaa heille: ‘Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ 41. “Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. 42. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. 43. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ 44. “Silloin nämäkin kysyvät: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ 45. Silloin hän vastaa heille: ‘Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ 46. “Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *